Tuskin millään muulla majakalla maailmalla on yhtä dramaattinen historia kuin Bengtskärillä. Ennen majakan rakentamista ympäröivät karikkoiset vedet koituivat monen laivan tuhoksi ja itse majakka joutui molemmissa maailmansodissa hyökkäyksen kohteeksi. Toisen maailmansodan aikana majakkasaarella käytiin suuri taistelu, kun venäläiset hyökkäsivät saareen tarkoituksenaan vallata majakka ja räjäyttää se maan tasalle.
Jos itse majakkarakennus ja sen korjaushistoria kiinnostaa, voit lukea siitä rakennushistoriaselvityksessä (huom! suuri tiedosto).
Suunnitteluvaihe 1874-1905
Sen jälkeen kun Hankoon oli vuonna 1874 valmistunut Suomen ensimmäinen talvisatama, Bengtskärin vesillä rupesi sattumaan onnettomuuksia. Talviliikenteen laivareitti kulki saaren eteläpuolitse, mutta pimeällä, sumussa ja lumisateessa laivat usein eksyivät reitiltä ja ajoivat karille saaren pohjoispuolella. Uuden vuoden päivänä vuonna 1905 uusi höyrylaiva S/S Helsingfors haaksirikkoutui Bengtskärin pohjoispuolella, ja tämän jälkeen tehtiin päätös pystyttää saarelle majakka. Piirustukset laati arkkitehti Florentin Granholm, joka edusti kansallisromanttista tyylisuuntaa. Sisätilat hän suunnitteli jugend-tyylin mukaisesti.
Rakentaminen 1906
Majakan rakentaminen kesti vain yhdeksän kuukautta. Työt aloitettiin kevättalvella 1906 ja joulukuussa majakka oli valmis. Valo sytytettiin ensimmäisen kerran joulukuun 19 päivänä. Enimmillään rakennustyömaalla työskenteli 124 miestä ja naista. Tiilet tuotiin Hangosta, mutta perustaa ja seinien päällystämistä varten tarvittavat graniittikivet louhittiin saaren omasta kalliosta. Majakanvartijoille ja heidän perheilleen valmistui majakan asuinsiivessä asuintiloja, varastotiloja ja yhteisiä työtiloja.
Majakanvartijoiden koti 1906-1939
Viisi majakanvartijaperhettä asui ympäri vuoden majakassa, jokainen perhe omassa asunnossaan. Enimmillään väkiluku saaressa oli 32, joista 21 oli lapsia. Miehet huolehtivat majakan valosta ja sumutorvesta ja pitivät ympäri vuorokauden vahtia tornissa. Naiset hoitivat lapsia ja taloutta. Lapsia varten majakassa toimi koulu, joten heidän ei tarvinnut lähteä pois kotoa käymään koulua, vaan he saivat viettää majakalla koko lapsuutensa. Sekä lapset että aikuiset viihtyivät hyvin majakkasaarella.
Bengtskärin taistelu 26-27.7.1941
Maaliskuussa 1940, talvisodan rauhanehtojen mukaan, Hankoniemi luovutettiin Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi. Kaikki hankolaiset lähetettiin evakkoon, ja sinne muutti noin 30.000 venäläistä, joiden tehtävänä oli varustaa Hankoniemi vahvaksi tukikohdaksi. Päämääränä oli kontrolloida Suomenlahden suu ja estää vihollisen laivoja uhkaamasta Leningradin kaupunkia. Samaan aikaan kun venäläiset varustivat Hankoa, suomalaiset rakensivat rintamalinjan Hangon ympäri. Suomen puoleisella rintamalla oli sodan syttyessä noin 15.000 miestä.
Jatkosodan alussa, kesällä 1941, kun Suomi joutui jälleen sotaan Neuvostoliittoa vastaan Bengtskärin majakkatorni toimi Hangon rintaman tähystys- ja tulenjohtopaikkana. Venäläiset päättivät tuhota tornin tekemällä maihinnousu saareen ja räjäyttämällä majakka. Keskiyön jälkeen 26.7.1941 viisi venäläistä laivaa lähti Hangosta kohti majakkaa.
Sumun suojissa venäläiset onnistuivat laskemaan maihin noin 60 miestä. He olivat raskaasti aseistettuja, hyvin koulutettuja valiosotilaita, joiden iskulauseena hyökkäykseen oli ”Voitto tai kuolema”. Majakassa oli hyökkäyshetkellä 38 suomalaista.
Suomalaiset tarttuivat heti aseisiinsa ja ryhtyivät puolustamaan majakkaa. Taistelua johti nuori luutnantti Fred Luther. Radisti otti välittömästi yhteyttä esikuntaan ja pyysi apua, ja esikunta hälytti rannikkotykistön, laivaston ja ilmavoimat. Rannikkotykistö aloitti tulituksen 20 minuutin sisällä. Parin tunnin kuluessa laivasto saapui paikalle ja myöhemmin taisteluun liittyi myös ilmavoimien Fokker-koneita.
Sekä saarella olevia venäläisiä että heidän laivojaan tulitettiin. Yksi venäläinen laiva upotettiin. Myös venäläiset lähettivät taisteluun mukaan lentokoneita ja he rupesivat tulittamaan suomalaisia Hangon tykistöllään.
Kun taistelu aamuyöllä oli kiivaimmillaan, siihen osallistui molemmin puolin kaikissa aselajeissa yhteensä noin 1500 miestä. Suomalaiset onnistuivat aamulla saamaan saareen vahvistukseksi 83 miestä. Kun taistelu illan suussa päättyi, saaressa ei ollut jäljellä enää yhtään taistelukelpoista venäläistä sotilasta.
Seuraavana päivänä venäläiset pommittivat majakkaa lentokoneista. Pommi-iskussa tuhoutui osa asuinrakennuksesta ja 11 suomalaista menetti henkensä. Kaiken kaikkiaan taistelussa kaatui 32 suomalaista ja noin 60 venäläistä. Tappioista huolimatta majakan puolustajat selvisivät taistelusta voittajina.
Automatisointi 1968 ja majakan rappeutuminen
Majakka automatisoitiin vuonna 1968 ja rakennus jätettiin tyhjäksi ja kylmäksi. Se rapistui vuosien mittaan huonoon kuntoon, sekä ankarien sääolosuhteiden että ilkivallan takia. Majakan rappeutumisen pysäyttämiseksi Merenkulkulaitos vuokrasi vuonna 1992 majakan Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskukselle (nykyään nimeltään Brahea-keskus).
Majakan korjaus 1992-1995
Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus laati Saariston kehittämisprojektin puitteissa sekä korjaussuunnitelman että suunnitelman majakan tulevasta käytöstä. Korjausrakentaminen toteutettiin yhteistyössä Karjaan kurssikeskuksen ja Turun aikuiskoulutuskeskuksen kanssa, ja vuonna 1995 majakka avattiin uuteen käyttöönsä museo- ja vierailumajakkana. Majakan asuinhuoneet oli muutettu näyttely-, kokous- ja majoitustiloiksi.
Toiminta museo- ja vierailumajakkana vuodesta 1995
Vuodesta 1995 lähtien majakka on toiminut museo- ja vierailumajakkana. Majakkahanke ylitti jo muutaman vuoden jälkeen sille asetetut tavoitteet, ja se on vuosien myötä vakiinnuttanut paikkansa yhtenä Saaristomeren merkittävimmistä matkailukohteista. Pohjoismaiden korkein majakka houkuttelee kävijöitä sekä läheltä että kaukaa ja majakalla käy vuosittain, säistä riippuen, noin 13.000-15.000 vierasta.
Kun valtio vuonna 1999 päätti myydä majakan, Turun Yliopistosäätiö tarjoutui ostamaan sen säilyttääkseen sen jälkipolville ja jatkaakseen Turun yliopiston majakan hyväksi tehtyä työtä. Bengtskär on arvokas osa Suomen kulttuuriperintöä ja saaristomaisemaa ja sen säilyttäminen on tärkeää koko Itämeren alueelle.
Majakan satavuotisjuhlien kunniaksi vuonna 2006 Yliopistosäätiö peruskorjasi tornin, jotta se pysyisi pystyssä vielä toiset sata vuotta. Tasavallan presidentti Tarja Halonen kunnioitti juhlaa läsnäolollaan.
